Taiteilijat

Taiteilijat

Lars Holmström

Lars Holmström, SelfieCorona 28.4.2020

Lars Holmström (s. 1949 Tampere) tekee digitaaligrafiikkaa, maalauksia, konstruktioita ja videoteoksia. Hän on valmistunut taidemaalariksi Lahden taideoppilaitos/taidekoulusta 1973. Opettajina olivat mm. Reino Hietanen, Paul Osipow, Timo Aalto ja Raimo Kanerva.  

Konkreettinen materia ja konstruktiivinen taide kiinnostavat taiteilijaa. Värit, hahmot ja muodot kiehtovat Holmströmiä ja toimivat perusteina hänen taiteessaan. Holmströmin taiteessa kohtaavat hehkuvat väripinnat ja abstraktit tasot, jotka luovat uusia visuaalisia kokemuksia.  

Lars Holmström toimi Kankaanpään taidekoulun opettajana ja rehtorina 1980–1990. Holmström oli perustamassa Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitosta ja toimi taiteen osaston johtajana 1991–1993. Tampereen taiteilijaseuran puheenjohtajana Holmström vaikutti 1991-2005.

Viime vuonna Holmströmillä oli laaja 70-vuotisjuhlanäyttely Tampereen taidemuseossa. Hän on pitänyt useita näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla sekä osallistunut lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin.

 

Lars Holmström – korona-ajan kuulumisia:

”Tämä aika”

Koronan Aika 2020 Ajan Korona (lat. corona ’kruunu, seppele’)

Kuten ennenkin menen työhuoneelleni Kalkku Kunsthalleen lähes joka päivä. Kaukana kavala maailma ja korona, ja kuitenkin niin lähellä ja joka kolkassa. Tämä Aika ei ole vaikuttanut tekemiseeni tai vaikeuttanut touhuilua. Olen sutinut muutaman ison reliefimaalauksen ja tehnyt ”pienokaisia” eli pikku-Protoja, joista kenties kasvaa vielä aikuisia”. Värien kuivuessa käväisen välillä painamassa printterinappia ja pian Epson 9000 koneen alapäästä putkahtaa maailmaan mini tai makrodigiprinttejä.

Kuten ennenkin tunnen työhuoneellani Kalkku Kunsthallessa olevani ”paratiisissa”. Sinfoniat soivat Yamahasta, eikä tänne yllä maailman touhu ja turhuus.

Ja kuitenkin, kaipailen taidenäyttelyitä ja lähes jokaviikkoisia näyttelyavajaisia, siellä boolilla tai boolitta keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Ja kuitenkin kaipailen Tampere-talon konsertteja, sinfonisia sointuja Santtu Matiaksen energisellä kapellimestaroinnilla.

Suositus: etulukemiseksi Christer Kihlmanin ”Tuuliajolla tappion maisemissa” ja perälukemiseksi Friedrich Nietzschen ”Iloinen tiede”.

Emmi Kallio

Työhuoneselfie (1)

Emmi Kallio (s. 1981) maalaa mehevin värein ja pinnoin. Kallio muovaa maalauksen pintaa runsailla maalikerroksilla, henkäyksen ohuilla sävyillä ja muovia muistuttavilla akryylikalvoilla. Aiheet kuvaavat tätä aikaa, mutta samalla teoksissa on nostalginen pohjavire. Maalaukset eivät ole esittäviä, mutta Kallion niille antamat nimet luovat mielikuvia ja tarinallisuutta, teosnimet ovat usein humoristisia. Ekspressiivisyyteen pohjautuvasta ilmaisusta huolimatta työt eivät edusta spontaania action paintingia: jokaisen teoksen takana on paljon ajatustyötä ja sommittelua. Teoksen ja itse maalaamistyön rytmi on tärkeää Kalliolle. Hän tavoittelee teoksiinsa myös kiehtovaa herkullisuutta, ”maalauksia, joita tekisi mieli nuolla”.

 

Emmi Kallio – korona-ajan kuulumisia:

Poikkeustila ei varsinaisesti vaikuta työskentelyyni. Maalaan teoksia syksyn yksityisnäyttelyyn työhuoneellani kuten ennenkin. Gallerioissa ja museoissa käyntiä kaipaan kyllä paljon. Työhuoneella kaikki pysyttelevät omissa oloissaan, eikä yhteistiloissa tule kokoonnuttua entiseen tapaan. Avajaisissa yleensä näkee mukavasti tuttuja, mutta nyt avajaisiakaan ei ole. Yksin tehtävästä työstä on tullut myös vähän yksinäistä. Toki yhteyttä pidetään monin uusin tavoin ja esimerkiksi yhdistystoiminta jatkuu aktiivisesti sähköpostin ja virtuaalisten kokousten voimin. Tuntuu, että ihmiskontaktien vähennyttyä suhde työhuoneella oleviin valmiisiin ja keskeneräisiin teoksiin on syventynyt entisestään. Vielä en sentään juttele niille ääneen, ainakaan kovin paljon.

Mikko Kallio

Katjan ottama kuva_Mikko Kallio (1)
Mikko Kallio (s. 1971) työskentelee kollaasin, piirtämisen ja maalaamisen keinoin. Kallion teosten hahmot viittaavat kulkijoihin sekä kertovat maailman ja todellisuuden muuttuvasta ja väliaikaisesta luonteesta. Suurissa maalauksissaan Kallio käyttää niin hylättyjen esineiden kappaleita kuin hiekkaa ja kiviäkin. Työprosessi muistuttaa leikkiä ja taiteilija luo hylätyille esineille merkityksiä ja arvokkuutta. Kerroksellinen ilmaisu on läsnä paitsi materiaalin käytössä ja tekniikassa, myös sisällöissä: tarinoissa kohtaavat ajan ja muistin kerrokset ja eri merkitykset risteävät toistensa kanssa limittäin. Syvällinen sisältö hahmottuu Kallion paperipohjaisissa teoksissa korumaisen koristeelliseksi ilmaisuksi, josta katsoja löytää joka katselukerralla uusia ulottuvuuksia.
 
Mikko Kallio – korona-ajan kuulumisia:

Olen nyt tekemässä seuraavan yksityisnäytttelyyni teoksia. Näyttely on heinä-elokuussa 2020 Galleria Huudossa Helsingissä. Koronatilanne vei varsinkin alussa keskittymistä, koska arki ja sosiaalinen elämä mullistui monella tapaa. Mutta tilanteella on ehkä myös vastakkainen vaikutus. Kun viikottaisia menoja on vähemmän, minulla voi olla enemmän rauhaa keskittyä ajatuksiini ja kuvamaailmaani.

Mirja Kurri

Mirja Kurri (s. 1983) työskentelee itse kehittämällään tekniikalla, jossa hän maalaa tulella teräslevylle. Tarkkuutta vaativa tekotapa ei anna sijaa virheille: liekin kosketus jättää korjaamattomat jäljet teräslevyn pintaan. Mirja Kurri luo aiheidensa ääriviivat hitsaamalla, pintojen valohehkumainen vaikutelma syntyy hiomalla, ja raudan omat sävyt nousevat esiin kuumentamalla teräslevyn pintaa liekillä. Lopputulos on jännittävä yhdistelmä herkkyyttä ja fyysisen tekemisen ja tekniikan taidokkuutta.
 
Mirja Kurri – korona-ajan kuulumisia:
 
Viime aikoina taiteelliseen työskentelyyn keskittyminen on ollut vaikeaa. Korona ei ole vaikuttanut suoraan näyttelykalenteriini eikä mitään näyttelyitä ole sen vuoksi peruuntunut, mutta kaikki päätökset hakemistani näyttelyajoista ovat viivästyneet. En siis tiedä, onko minulla tulevia näyttelyitä ensi syksynä tai ensi vuonna, vai teenkö teoksia vain varastoon, jossa kukaan ei niitä näe.

Työskentelen yleensä hyvin projektiluontoisesti. On joku näyttely tai projekti, jota kohti mennä. Viime tinka on rakkain muusani. Toisaalta aina deadlineä vasten kamppaillessa sitä toivoisi joskus olevansa niin fiksu, että tekisi hommia rauhassa ja hyvissä ajoin. Nyt kun aikaa on kuin eläkeläisellä, onkin keskittyminen hukassa. Mielen täyttää maailmantuska ja huoli läheisistä.

Taiteellisen työskentelyn sijaan olen tehnyt pajalla muita hommia. Koronapuhteita. Olen teroittanut ja öljynnyt kaikki työkaluni. Korjasin tunkin, joka meni rikki kesärenkaita vaihtaessa. Yksi kiva projekti on ollut muokata betonilapiosta pistolapio. Kyllähän pienet korjaushitsauksetkin pitävät yllä ammattitaitoa, eikö vain?

Pari keskeneräistä teosta nojaa tulityötilan seinää vasten. Kyllä minä niitä sivusilmällä katselen, rakentaessani hyönteishotellia kuin Iisakinkirkkoa. Kunhan sen saan valmiiksi, niin jatkan teoksia. Onhan tässä aikaa.

Janne Laine

Janne Laine kopio 3

Janne Laineen (s. 1970) grafiikanteosten lähtökohtana toimii valokuva. Toistuviksi aiheiksi ovat nousseet haikean lyyriset maisemat, ihmisten väliset suhteet ja jännitteet sekä vähemmistöjen rooli yhteiskunnassamme. Islanti on toiminut Laineelle tärkeänä innoittajana ja kuvauskohteena jo usean vuoden ajan. Luontokuvissaan Laine etsii hiljaisia hetkiä ja esteettistä ilmaisua. Valokuva siirtyy paperille monimutkaisen tekniikan kautta, jossa valokuva valotetaan gelatiinipinnalle kuparilaatalle ja syövytetään laattaan. Työt painetaan grafiikan syväpainomenetelmällä paperille.

Janne Laine on oman taiteen tekemisen ohella työskennellyt yli 25 vuotta Grafiikanpaja Himmelblaussa ja on toiminut Outi Heiskasen luottovedostaja. Galleria Himmelblaussa oli alkukeväästä Laineen 50-vuotisjuhlanäyttely, mutta se jäi maaliskuussa kesken koronarajoitusten myötä. Janne Laine sai tänä vuonna Postin taidepalkinnon, Laineen teoksiin pohjautuvat postimerkit tulevat myyntiin syyskuussa.

 

Janne Laine – korona-ajan kuulumisia:

Tämä ns poikkeuksellinen korona-aikahan ei yleensä taiteilijoille eroa normaalista yksinäisestä puurtamisesta lainkaan. Pieniä poikkeuksia olen kuitenkin havainnut omissa toimissani. Nyt kun oma näyttelyni on ollut Aineen taidemuseossa Torniossa kaksi kuukautta suljettujen ovien takana enkä ole sitä edes itse nähnyt kuin kuvissa ja kesän ja syksyn näyttelyt ovat epävarmuuden tilassa, en ole saanut aikaan yhtään mitään. En niin mitään. Omasta mielestäni ainakaan. Tarvitsen deadlinen tai jonkun päämäärän selkeine määräaikoineen, jotta voisin ensi tuskailun jälkeen vain suorittaa maanisesti kiireellä asiat valmiiksi. Näyttelytyöt olen kuitenkin suunnitellut melko valmiiksi mielessäni ja se viimeinen viikko on vain toteutusta. Paitsi nyt. Päässäni on monen näyttelyn raaka-aineet ja ainoa johon pystyn keskittymään on maalisävyjen valinta Mäntän talomme seiniin, kattoon ja lattiaan. Sijaistoimintana sinällään ihan tarpeellista, sillä Taidesuunnistuksen siirryttyä syksyyn, voin ihan rauhassa siirtää ja saada toimintakykyiseksi uuden työhuoneeni Tampereen Pyynikin Trikoolta Taidekaupunki Mänttään.
 
Mäntän Kuvataideviikkojenkin siirryttyä ensi vuoteen, toivon hartaasti, että sitten kun Suomi taas aukeaa ja taideturistit uskaltautuvat kesäajelulle Mänttään, Serlachius museot vetävät tarpeeksi taidejanoisia ihmisiä ja pieni osa uskaltautuisi myös minua ja Studiotani moikkaamaan. Muutama seinä vielä maalattavana, mutta nämä mielessä kuplivat uudet työt ovat kyllä hienoja. Odottakaa vaan.

Marko Lampisuo

Marko Lampisuo (s. 1970) työskentelee taidegrafiikan ja videon parissa. Hän poimii aiheet luonnosta ja perhepiiristä. Lampisuon tekniikka on toisteinen ja kerroksellinen: ensimmäinen otos on dokumentaarinen, mutta kuva muokkaantuu lopulliseen muotoonsa vasta usean vaiheen jälkeen. Kuvapinta hajoaa epäselvemmäksi ja viittellisemmäksi vaihe vaiheelta. Lampisuon teoksilla on kokeellinen ja elokuvallinen luonne. Oman taiteen tekemisensä ohella Lampisuo on työskennellyt ammattivedostajana Grafiikanpaja Himmelblaussa jo yli 25 vuotta. Sama perusteellinen käsityötekniikka on paitsi grafiikan tekemisessä myös hänen oman taiteensa luomisen ytimessä. Galleria Himmelblaussa oli alkukeväästä Marko Lampisuon 50-vuotisjuhlanäyttely, mutta se jäi maaliskuussa kesken koronarajoitusten myötä.
 
Marko Lampisuo – korona-ajan kuulumisia:
 
Korona-epidemian aikana olen työskennellyt jopa normaalia tiiviimmin
taidevedostustöissä Grafiikanpaja Himmelblaussa. Pajalla on ollut hyvin
rauhallista, koska ovet on nyt suljettu yleisöltä ja osa
työtovereistakin on lomautettuna. Viime viikkoina olen vedostanut mm
Johanna Koistisen, Jaakko Mattilan, Kirsi Neuvosen ja Tuomo Rosenlundin
teoksia. Olen tuntenut olevani omituisen etuoikeutetussa asemassa,
voidessani jatkaa vedostustöitä lähes entiseen malliin ja varsin
turvallisissa olosuhteissa. Omien teosten tekeminen on ollut katkolla
helmi-maaliskuussa pitämäni yksityisnäyttelyn jälkeen. Kotona, jossa oma
työhuoneenikin sijaitsee, opiskelee tällä hetkellä kaksi etäkoululaista
ja etätyöskentelee puoliso. On ollut kaikkien perheenjäsenten kannalta
ihan hyvä, että minä en ole ollut kotona neljäntenä, yrittämässä
käynnistää usein tuskallisen hitaasti käynnistyviä taiteellisia
prosessejani.

Rosa Liksom

Rosa Liksom (s. 1958) tunnetaan paitsi kuvataiteilijana, myös Finlandia-palkinnon voittaneena kirjailijana, jonka uusin kirja Everstinna on saanut suurta huomiota myös ulkomailla. Tampereella Liksomin teoksia oli viimeksi esillä kesän 2018 Finlayson Art Area -taidetapahtumassa. Liksomin aihemaailma kumpuaa eletystä elämästä, arkisista aiheista ja sattumuksista. Liksom kokee kuvataiteen tekemisensä leikkinä: taiteen tulee syntyä pakottomasti ja virrata ilman jatkuvaa älyllistä pohdintaa.

Taiteilija on pystynyt yhdistämään kirjoittamisen ja kuvataiteen tekemisen erinomaisesti jo vuosia. Jämähtämistä ei pääse syntymään, kun luo koko ajan ja vaihtaa välillä muotoa ja välinettä. Rosa Liksom sanoo olevansa ite-taiteilija ja ite-kirjailija, hän ei ole koskaan opiskellut kumpaakaan alaa. Liksom opiskeli kulttuuriantropologiaa, joka on antanut paljon eväitä sekä kuvataiteen tekemiseen että kirjoittamiseen. Kummassakin tarvitaan osallistuvaa havainnointia. Liksomin maalauksille on tyypillistä hulvaton aihemaailma ja riemukas värimaailma.

 

Rosa Liksom – korona-ajan kuulumisia:

Rosa Liksom on tehnyt muun muassa koronavirusaiheisen ristipistotyön ja hän on pitänyt instaliveä ateljeestaan. Yhteisen instaliven hän on pitänyt myös Sofi Oksasen kanssa teemalla Club Ristipistokerho.

Petri Merta

IMG_20181013_165421_638

Petri Merta asuu ja työskentelee Tampereella. Hänen työhuoneensa on AH-Ateljeiden tiloissa Takahuhdissa. Merta on itseoppinut toisen polven kuvataiteilija – taidemaalari, piirtäjä ja graafikko. Merta on tehnyt myös videotaidetta ja lyhytelokuvia, tv-dokumentteja, valokuvakollaaseja, musiikkia, sanoituksia sekä kirjoittanut käsikirjoituksia ja lastenkirjoja. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineinaan taidehistoria ja kirjallisuus. Petri Merran ilmaisu on ekspressiivistä. Merta kuvailee tyyliään vapaaksi, hän käyttää ja soveltaa erilaisia tekniikoita ja keksii uusia, jos ilmaisu sitä vaatii. Kuvataiteessa Mertaa kiehtoo yllätyksellisyys: aloittaessa ei aina tiedä mihin työ johtaa. Taiteellisen toimintansa esittelyyn hän käyttää nimikettä Mertarte.

 

Petri Merta – korona-ajan kuulumisia:

Miten korona-aika on vaikuttanut taiteeni tekemiseen

Taiteen tekeminen on herkkää puuhaa. Siihen vaikuttavat monet asiat – aikataulut, raha-asiat, oma fyysinen kunto, nukkuminen ja stressi, tulevat ja menneet näyttelyt, perhe- tai parisuhdeasiat näistä ja monista muista tekijöistä muodostuu sen hetkinen mieliala, joka heijastuu suoraan siihen, miten taiteen tekeminen luonnistuu.

Taiteen tekemiseen koronaepidemialla on ollut lamaannuttava vaikutus. Ensinnäkin tulevat näyttelysuunnitelmat ovat joko peruuntuneet tai siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Tällä on ollut suora vaikutus taiteen tekemiseen, sillä tulevat näyttelyt ovat ainakin itselleni yksi tärkeimmistä motivaattoreista uusien teosten tekemiseen. Teoksia on syntynytkin tämän kevään aikana selvästi vähemmän kuin aikaisemmin.

Toinen suora vaikutus on ollut siinä, että ateljeessani ei käy enää vierailijoita kuten ennen. Ihmiset ovat tulleet varovaiseksi ja välttelevät kaikenlaisia kontakteja. Tämä tarkoittaa ikävä kyllä teosmyynnin vähenemistä ja samalla ikään kuin fyysiseen ja henkiseen karanteeniin joutumista.

Koronan ensimmäisen kuukauden aikana työmotivaatio ja inspiraatio olivat hukassa. Galleriat, museot ja koko taidemaailma sulkeutui ympäri maapalloa ja tuntui että uusien teosten tuottamisella ei ole mitään merkitystä. Vähitellen epidemian pitkittyessä työinto on kuitenkin palannut. Aikaa tekemiseen on enemmän käytössä, kun kaikenlainen liikkuminen ja matkustelu on vähentynyt. Luonnossa on tullut kuljettua aikaisempaa enemmän – tämäkin on parantanut mielialaa ja ollut inspiroivaa.

Ehkä koronan parhaita opetuksia on ollut se, että hyvät ja virkistävät asiat voivat olla yksinkertaisia. Ei tarvitse lentää Kanariansaarille, jotta voi rentoutua. Patikkaretki metsään tai linturetki järvelle voivat ladata ihmistä mentaalisesti enemmän ja huomattavasti halvemmalla. Tämä näkyy myös positiivisella tavalla kaikessa olemisessa ja tekemisessä.

Anna Pekkala

Anna Pekkala (s. 1989) työskentelee kuvanveiston ja installaatioiden parissa. Hänen veistoksissaan toistuvat usein eläinaiheet, ja sisällössä on vahvaa sanomaa luonnon ja eläinten suojelusta. Pekkala toteuttaa veistoksensa pääosin hukka- ja rautakauppamateriaaleista, hän työstää vaihtelevasti kovia ja pehmeitä materiaaleja. Pekkala tekee esimerkiksi suuren mittakaavan dinosaurusveistoksia, mutta myös pieniä, ripustettavia mereneläväveistoksia. Dinosaurusteoksia on nähty Tampereella viimeksi vuonna 2019 Tammerkosken liepeillä sekä 2018 Mäntän Kuvataideviikoilla. Poleeminen sävy ja musta huumori kuuluvat olennaisena osana Pekkalan ilmaisuun. Pekkala elää taiteensa tavoin, sillä hän on vegaani.

Anna Pekkala – korona-ajan kuulumisia:

Koronan aiheuttama poikkeustila ei sinällään ole vaikuttanut työskentelyyni. Kotoa työhuoneelle on matkaa ehkä huimat 300 metriä. Tuusaan työhuoneella itsekseni ja kotitoimistossa hoituu edelleen apurahahaut ja 2019 verotuksen säätäminen. Itseltäni on tässä vaiheessa siirtynyt ensi vuodelle yksi näyttely. Joiltakin kollegoilta on siirtynyt ja peruuntunut useitakin näyttelyitä ja projekteja, niin se harmittaa. Kaipaan gallerioita ja museoita sekä avajaisia, joissa luontevasti törmää tuttuihin ja pääsee lätisemään kuulumisia. Tämä tyhjiö on alkanut täyttymään Käppähaiden maalaamisella. Spraymaalaus on aikalailla vieras ja graffitimaailma vielä vieraampi, siistiä oppia uutta ja ihmetellä, hemmetin vaikeeta se on. Käppähai elää hetken jossain, joku saattaa sen nähdä, sitten se katoaa jonkun toisen alle. Elämän hetkellisyys on kovasti mielessä. 

Julia Prusi

Julia Prusi (s. 1975) on kuvittaja-graafikko ja kuvataiteilija sekä markkinointiekonomi. Prusi tekee taidetta monipuolisesti: hän maalaa ja valokuvaa, piirtää luonnontieteellisiä kuvituksia, tekee kuosisuunnittelua ja seinämaalauksia sekä kuvittaa kirjoja ja lehtiä. Prusi on kiinnostunut luonnosta, hän harrastaa intohimoisesti hyönteisiä ja kasveja. Perhoset, sudenkorennot, kovakuoriaiset ja niittykasvit saavat uusia muotoja ja sisältöjä hänen maalauksissaan. Luonnon lisäksi ihminen on tärkeä aihe Prusin taiteessa. Viralliset muotokuvat ja yksityishenkilöille teetetyt muotokuvat muodostavat hänen taiteellisesta tuotannostaan suurimman osan. Prusi maalaa pääasiassa akvarelli-, akryyli- ja pastelliväreillä sekä digitaalisesti piirtämällä.

Julia Prusi – korona-ajan kuulumisia:

Korona-aika on aiheuttanut minulle haasteita siten, että aikatauluissa on ollut vaikeuksia pysyä. Kotona on kaksi etäkoululaista, joten päivärytmi on muuttunut. Iltoja ja viikonloppuja on täytynyt viettää töissä. Osalla asiakkaista on kova kiire saada tilaamansa aineistot vastaanotetuiksi ennen lomautuksia, mikä laittaa yksinyrittäjän tiukoille. Joustaminen poikkeusoloissa helpottaisi paljon työskentelyä, ja moni kyllä joustaakin. Positiivisena asiana näen, että kotiliikunnasta ja ulkoilusta on tullut päivittäinen rutiini, mikä auttaa paremmin jaksamaan. Myös kollegoiden apu haastavissa aikatauluissa on ollut korvaamattoman tärkeää ja sydäntä lämmittävää.

ROP-ryhmä

ROP-ryhmän muodostavat kuvataiteilija Tuomo Rosenlund (s. 1976) ja diplomi-insinööri, puuseppä Pekko Orava (s. 1973). ROP on tullut viime aikoina tunnetuksi useammasta julkisesta taideteoksestaan, esimerkkeinä Taysin eteen noussut veistos Suoja sekä autoteiden siltoja koristavat taideteokset. ROPin teokset syntyvät kahden oman alansa ammattilaisen yhteistyöstä, taiteellinen ideointi ja sisällöt luodaan aina yhdessä. Teosten sisältöjen yhdistävänä tekijänä on usein nykyihmisen suhde itseensä modernissa ajassa. ROPin teokset herättävät kysymyksiä pienen ihmisen osasta maailman myllerryksessä sekä ihmisen kaikkivoipaisuuden harhasta. ROPin taide keskustelee vakavista aiheista, mutta pohjavire on aina positiivinen: vaikeidenkin asioiden keskellä pitää olla toivoa. Keskiössä oleva pieni ihminen on monesti kiperissä tilanteissa ROPin teoksissa, mutta aiheita on käsitelty oivaltavan ja lempeän huumorin keinoin. ROPin taide rakentaa sympaattisella tavalla uskoa huomiseen.

 
ROP – korona-ajan kuulumisia:
 
Tuomo Rosenlund kertoo ROP taiteilijaryhmän kuulumisista:
 
Koronakuulumiset ovat ROPin osalta ihan hyvät, tilanteen huomioon ottaen. VT12:n Lamminrahkan kohdalle rakennetulla uudella sillalla on jo hetken aikaa ollut meidän suunnittelema Lehdet-teos. Viime viikolla kävimme katsastamassa teoksen valaistuksen, ja aika hienosti toimi. Valoja aletaan käyttää tosin vasta elokuussa, koska kesällähän valoa riittää. Mutta olemme hyvillä mielin, kun homma on sillan osalta paketissa. Alkavalla viikolla sillan viereiseen melumuuriin ripustetaan meidän viisiosainen Varpuset -teossarja. Teokset on toteutettu teippaamalla alumiinilevylle, samalla tekniikalla kuin millä esimerkiksi liikennemerkit tehdään. Tekniikka on hieno ja sopii tuon kaltaisiin kohteisiin hyvin. Melumuurin ripustuksen myötä saadaan Lamminrahkan projekti vihdoin valmiiksi meidän osalta. Tulevaisuus alueella on myös mielenkiintoinen, Kangasalla on selkeä taideohjelma alueelle ja sinne tulee paljon julkista taidetta, kun alue valmistuu. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea sinne keksitään!
 
Tällä hetkellä meillä on työn alla muutamia eri julkisen taiteen projekteja, joista päällimmäisenä Pinninkadun alikulkusillan teoskokonaisuus. Se on ollut työpöydällä jo lokakuusta, projekti tuli kokonaisuudessaan aika tiukalla aikataululla meille, ja se on pitänyt kiireisenä siitä asti. Oli hienoa kun suunnitelmat julkistettiin muutama viikko sitten, ja saatiin värimallit lopulliseen muotoon. Suunnittelu jatkuu nyt sekä teknisellä että visuaalisella puolella, ja valmista pitäisi olla jo syksyllä. Kiireisissä aikatuluissa on se hyvä puoli, että työssä pysyy hyvä vire ja rytmi päällä koko ajan. Valmiin työn ääressä on sitten takki vähän tyhjä, mutta palautuminen on yleensä aika nopeaa.
 
Galleriapuolen kuulumisista: viime vuoden lopulla valmistunut ja Galleria Himmelbalussa esillä ollut Heaven Pro -teoskokonaisuus ripustettiin helmikuussa Poriginal Galleriaan. Opiskelin itse Porissa, ja olen pitänyt siellä tasaisin väliajoin näyttelyitä, se on mukava perinne. Olemme lähetelleet alkuvuodesta muutamia näyttelyhakemuksia meitä kiinnostaviin paikkoihin, mutta emme ole saaneet vielä mitään vahvistuksia. Meillä on muutamia hauskoja ideoita uusiin teoksiin, joten toivotaan että näyttelyaikoja jostain aukeaisi.
 
Koronan vaikutukset tässä kohtaa ovatkin meillä suurimmat siellä henkisellä puolella. On mahtavaa että työpöydällä riittää töitä, mutta samaan aikaan huoli yhteiskunnan ja maailman tilanteesta painaa takaraivossa. Sen huomaa ehkä parhaiten työtehon ja keskittymiskyvyn laskemisessa, ajatukset ovat hiukan muualla koko ajan. Meidän molempien luonteeseen kuuluu kuitenkin positiivinen ajattelu, jota haluamme heijastaa myös teoksissamme. Päivä kerrallaan ja työ kerrallaan eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Satu Syrjänen

Satu Syrjänen (s. 1953) on kuvanveistäjä ja muotoilija. Hänen teoksensa liikkuvat kuvataiteen ja muotoilun kentässä, välillä raja-alueella. Syrjäsen teokset syntyvät mielikuvista rakentuen muistin ja kokemusten kerroksista. Kun toteuttamaton idea palaa tietoisuuteen kerta kerran jälkeen kehittyneempänä, on aika toteuttaa se.

Orgaaniset ja geometriset rakenteet kuten myös geometrisesti kiertyvät muodot ovat olleet johtavia teemoja Syrjäsen teoksissa useita vuosia. Luonnon orgaaniset, mikroskooppisen pienet rakenteet ovat lähtökohtana teosten konstruktioille. Savi on Satu Syrjäselle omin ilmaisuväline, fyysinen kosketus materiaaliin on hänelle työkalu ajatusten systematisointiin ja järkeistämiseen. Syrjänen ei pyri keraamisiin muotoihin eikä keraamiseen lopputulokseen, vaan hän pakottaa materiaalin taipumaan omiin tarkoituksiinsa.

 

Satu Syrjänen – korona-ajan kuulumisia:

Tämä pysähtyneisyyden ja hiljaisuuden aika on siirtänyt tuntemattomaan tulevaisuuteen lähes kaikki, maaliskuusta lähtien tälle vuodelle suunnitellut tapahtumat.

Esim. jo vuosia Suomen kesään 2020 suunniteltu IAC:n, International Academy of Ceramics, kansainvälinen konferenssi näyttelyineen siirrettiin vuodella eteenpäin.

Työkiireet hävisivät. Teosten valmistumisella ei nyt olekaan väliä. Tilalle on tullut inventaarion aika. Varastostani löytyy teoksia jotka eivät ole koskaan valmistuneet, osat ovat jääneet liittämättä, jalusta jäänyt tekemättä tai pintakäsittely päättämättä. Paluu taaksepäin, menneeseen muovailee ja värittää tätä aikaa.

Taru Syrjänen

Taru Syrjänen (s. 1953) on lasitaiteilija ja muotoilija. Taru Syrjänen teki ensimmäiset suunnittelutyöt Humppilan lasitehtaalle 1981. Paria vuotta myöhemmin Syrjänen aloitti lasimuotoilun opinnot Britanniassa. Hän on määrätietoisesti ja pitkäjännitteisesti kehittänyt taidenänäkemystään. Lasi on paitsi kiehtova ja antoisa, myös haastava materiaali: se taipuu taiteilijan tahtoon vain kokemuksen, sinnikkyyden ja yhteistyön kautta. Lasinpuhaltaja on tärkeässä roolissa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa.

Syrjäsen teokset eivät ole vain kauniita koristeita, vaan tarkkaan harkittuja veistoksia,
joissa kohtaavat harmonia ja muototaju. Syrjänen on suunnitellut käyttölasisarjoja myös Nuutajärven ja Iittalan lasitehtaiden tuotantoon. Syrjäsen teos Purje on
ollut New Yorkin MOMA:n myyntikokoelmassa.

Taru Syrjänen – korona-ajan kuulumisia:

Oma työskentelyni koronan vaikutuksesta on hiljaista tutkiskelua lukuisten luonnoskirjojeni parissa ja monet hylätyt ajatukset ovat päässeet jatkoon.

Jukka Tuominen

24909929_1343883729074433_4074457724475863353_n

Jukka Tuominen on kuvataiteilija ja sisustussuunnittelija. Hän asuu ja työskentelee Pirkkalassa ja toimii Pirkkalan Taideyhdistyksen puheenjohtajana. Pirkkalan Taidenavetta on Tuomisen työhuone ja pop up -galleria. Taiteessa Tuomista kiehtovat luonto, eläimet, skandinaavisuus ja tarinat. Tuominen kokee olevansa taiteilijana tarinankertoja. Hänen teoksensa ovat usein graafisia ja värimaailma on pelkistetty. Väriskaala keskittyy usein hillittyyn harmaaseen, johon rytmiä tuo jokin geometrinen, vahvavärinen elementti. Tuomisen utuiset maisemat ovat lähes abstrakteja, ja niissä on runollista melankoliaa sekä suomalaisen marraskuun täyttä hiljaisuutta. Taiteilijan kädenjälki näkyy teoksissa pinnan hillityssä rosoisuudessa ja erilaisissa kerroksellisissa pintarakenteissa.

 

Jukka Tuominen – korona-ajan kuulumisia:

Taidetta koronan varjoissa.

Aika on pysähtynyt, monessa mielessä. Oliko jo sen aikakin? Omissa maalauksissani olen jo kauan käsitellyt hiljaista aikaa. Hetkiä, valokuvamaista tunnetta ja hiljaisuutta. Miten nopeasti maailma muuttui ja pysähtyi. Maailma hiljeni. Toisaalta se huoli ja myllerrys, mikä taustalla käy. Elämme omituisia aikoja. Minulle taiteilijana, kuvantekijänä ja havainnoijana on korona antanut myös toisenlaista rauhaa. Voin paremmalla omallatunnolla tehdä etätöitä kuten muutkin etätyöntekijät.

Yhteinen huoli tulevaisuudesta, kasvanut yhteisöllisyys , taide kuuluu kaikille. Koronaa en tietoisesti käsittele teoksissani, vaikka se varmasti niihin heijastuukin. Toisaalta on odottava mieliala. Mitä seuraavaksi tapahtuu, meillä ja maailmalla?

Hiljaiset hetket olleet kanssani jo kauan. Olen tarinan kertoja. Luonto ja luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää. Tietty värittömyys ja rauha, sekä pysähtyneisyys viehättää. Jäiden lähtö, usva harmaus ja toisaalta taas kevään ja kesän valo, vihreys ja kasvun voima – pohjoisen vuodenajat.

Tuleva kesä mietityttää. Kaikki kesänäyttelyt on peruttu. Ensimmäinen kerta vuosiin. Mitä keksiä tilalle? Toisaalta tämä aika antaa mahdollisuudet uuden etsimiselle ja löytämiselle.

Jostain tutusta on kai luovuttava, että uusi pääsee kasvamaan.

Usko tulevaisuuteen ja omien siipien kantavuuteen.

Scroll Up